Lunta ja pelaamista

Ratiritirallaa kaikille!


Talvi se tulla tulla tupsahti myös tänne Etelä-Karjalaankin! Tosin hiukan on eroa vuodentakaiseen tilanteeseen, mutta tänään oli takapihalla jo niin paljon lunta että köli siellä kylmeni kahlatessa :¤( Tämä kuva tässä on alkuviikolta, kun tuota lunta ei vielä ihan näin paljoa ollut.

Mutta myö kollitpa ollaan talvenkestäviä, joten siitä viis! Asian tekee tietysti mukavammaksi tuo takapihalla oleva luomuruokatarjotin, jossa on jos minkä väristä herkullista siivekästä tarjolla...paitsi että tämä meidän hovinarri ei meitä päästä sen ääreen :¤/ Kissan kiusaamista!!! Sitten herra vielä kehtaa meille paasata siitä että meille maistuu ruoka siihen malliin ettei kaupasta kerkiä kantamaan...blaa blaa blaa...Kai sitä nyt nälkä tulee moista tarjotinta tuijottaessa!!! HALOO!!!!

Vaan on hovinarri saanut jotain hyvääkin aikaiseksi tässä parin viikon aikana:¤D Löysi nimittäin meille kissoille tarkoitetun iPad pelin!!! Hovinarri tietysti on asettanut meillekin pelirajat siinä missä noille kartanon teinihirvöillekin, mutta meillä on poikain kanssa salainen sopimus...jäh jäh jäh;¤)

Manu alkaa olla pelissä jo aika haka ja on saanut enimmillään jo 1000 pistettä, vaikka vasta pelaamisen aloitti toissapäivänä. Tässäpä Manun tyylinäyte!

Talvea odotellessa

Hei taas kaikki tutut ja ystävät pitkästä aikaa!

Onkin vierähtänyt taas "kotvanen" edellisestä päivityksestä. Tämä ihan siitä syystä että tämä meidän rakas huoltajamme -joka edelleen sitä  Hovinarrin titteliä kantaa- on ottanut itselleen kaikenlaista vapaa-ajan aktiviteettia tuon valokuvauksen lisäksi. Herra hyväkäs aloitti venäjää opiskelemaan, juoksee valokuvauskurseilla, -kävelyillä ja herra ties missä iltamissa. Ei siis jouda meitä kolleja 24/7 palvelemaan : ¤ / Nuo kartanon teinimonsteritkin juoksentelee pitkin kylää, jos eivät roiku juutuubissa tai feispookissa. Niin että melkein hunningolla täällä Äijälässä on elelty tämä syksy MJAUUUU!!!!

Onneksi tuolla Hovinarrilla on kuitenkin tuo etäpäivätyö, joka pitää herran edes 8 tuntia paikanpäällä ja joutaa meille ovia avamaan sekä ruokakuppia täyttämään työnlomassa :¤) Myönnetään että hyvin sen homman hoitaa, vaikka välillä siitä marmattaakin.

Mitä taas tuohon ulkoilmaelämään tulee, niin tänä syksynä on pikkuriistaa ollut yllin kyllin tarjolla tuolla Kartanon takamailla. Siinä pysyy kuulkaas kissa virkeänä, kun kuuntelee ruohikon rapinaa ja vaanii kaikkia pikku hiirulaisia, tipitörppöjä ja öttömönkiäisiä. SLURPS! Tokihan raskaat huvit vaatii tietysti myös hetken tasoittumiseen ja mikäs sen mukavampaa kun loikoilla sisällä lämpimässä<3<3<3

Kuten jo varmaan kaikki vanhat fanimme tietävätkin, niin Vilperillä on taipumusta lähteä omille retkilleen heti kun silmä välttää. No se mahdollisuus on koittanut vanhalle herralle kahdesti nyt syksyn aikana. Herra on siis viettänyt pari yötä nauttimassa aidosta vapaudesta ilman liekaa, mutta kummasti se oma koti ja tuttu ruokakuppi takaisin houkuttaa.

Lisäksi Vilperistä on tullut vielä enemmän ihmisrakas että viettää jokaisen sisällä olo hetken Hovinarrin vieressä joko työpöydällä tai sängyllä. Antoipa Hovinarri jopa Vilperille kiitosta kun lämmitti hänen vaatteensa aamuksi. Oli kuulemma mukava pukea lämmitetty paita päälle:)))

Vaarassa

Mauuut kaikille!

Meikä kollit on ollut melkosen hiljaan viimeaikoina, mutta mitäpä sitä turhia jorisemaan jos ei ole mitään sanottavaa. Maailmassa kun pidetään turhaa älämölöä yli tarpeen ja sekös meitä rauhaa rakastavia kissoja ottaa päähän!!! Päiväunet häiriintyy moisesta:¤/

Männä viikolla kuitenkin tapahtui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Hovimestari pakkasi näes koko kartanon äijä lauman kamoineen autoonsa ja kaasutteli vajaat parituntia maaseudun rauhaan Punkaharjun Vaaran kylään ja Kuloniemi nimiseen paikkaan, josta oli mökkipahasen vuokrannut. Hyvin meni matka nukkuessa siihen asti kunnes viimoset 6 km oli sellasta vallesmannin kiharaa että Vilperi parka joutui laattaamaan kun niin tärisytti sisuskaluja. Meikä katti taas viis veisaa töyssyistä, kun olen noihin maaseututeihin jo tottunut pienestä kollinalusta. Tuo pieni haittatekijä unohtui heti kun perille päästiin. Voi että mikä kissan ja ihmisotusten paratiisi perillä odottikaan! Järvi molemmin puolin mökkiä, auringonpaistetta, raitista ilmaa, ruokaa järvi täynnä ja vilinää kaislikossa:¤)

Ensitöikseen hovimestrai viritti riippumattonsa rannan tuntumaan. Ja matto olikin kyllä kovassa käytössä. Meikä katti yritti tosin aina häiriköidä parhaansa mukaan loikoilijoita.



Vilperikin rohkaistui menemään lähelle vettä, vaikka karttaa sitä kuin kissaruttoa konsaan. Eräänäkin iltana innostui komeaa olemustaan järven pinnasta peilaamaan ja taisi siinä samalla välillä tassu lipsahtaa veteenkin, mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan.

Siinä missä ihmisotukset kävivät järvessä kaloja narraamassa, niin me kollit saalistimme mantereen puolella. Pari päästäistä ja muutama perhonen napattiin ainakin.Vilperi ei tosin taaskaan tyytynyt maanrajassa operoimaan, vaan kiipeili petäjiinkin JÄTTILÄISMÄISTEN sudenkorentojen perässä.

Meikä katti jaksanut koko aikaa saalistaa, joten otin oppia hovimestarista riippumatossa ja loikoilin ruohikossa nauttien elämästä ja luonnonrauhasta...NAUTINNOLLISTA<3<3<3

Kaikki loppuu aikanaan ja niin loppui myös mökkeilyviikko ja palasimme takaisin tänne kartanoon. Täälläkään itse asiassa kovin äänekästä ole, mutta ilmanlaatu on jotain ihan muuta tuohon raikkaaseen maalaisilmaan verrattuna. Hovinarri lupasi ottaa uusinnan sitten ensi kesänä...sitä odotellessa HYVÄÄ LOPPU KESÄÄ KAIKILLE!





Kissojen ajatusmaailma...ota siitä selvää!

Raflaava otsikko tässä...Kyllä! Nyt ottaa vallan hovinarri tässä kirjoittelussa ihan täysin. Herrat kollit on ulkoistettu taas vaihteeksi pihalle ja tälläkertaa talon eri puolille. Ei nimittäin riitä minulla ymmärrys siihen, miten joku elollinen voi haluta olla samaan aikaan kolmessa eri paikassa: sisällä ruokakupilla, etupihalla ja takapihalla. Niin vaikuttaa välillä päättämättömältä kattien touhu, että tuon johtopäätöksen olen vetänyt. Liekkö jotenkin aika-avaruutta ymmärstävät tai jotain.... Sanotaan että kissojen silmissä näkyy salaperäinen viisaus, jota ihminen ei ymmärrä. Ehkä tottakin. Myönnettävä on, että jotain kiehtovaa ja puhuttelevaa niissä on. Ilman sanoja ja pelkästä katseesta tulee kyllä selväksi mitä halutaan. Ja sekös ottaa aina välillä päähän!!!

Välillä oikeasti tulee sellainen tunne että kuka tässä on pomo?! Kuka määrää suunnan ja vauhdin? Herrat kollit tekee juuri niinkuin huvittaa...loppupeleissä. Tai ehkä itse olen sen vallan antanut, vaikka välillä yritän olla tiukkana ja seistä sanojeni takana. Varsinkin tuo Vilperi osaa tuon taivuttelemisen taidon ja saa taatusti huomion osakseen kun niin haluaa ja palvelu toimii! Arrrrrgghhhhh!!!

Jos ei tuuppiminen, käsivarren raapiminen, sohvan kynsiminen tai läppärin päällä kävely työtä tehdessä tuota toivottua lopputulosta, niin herra ottaa noiden lisäksi käyttöön naukumisen eri sävyt. Saman on huomanneet myös naapurit, miten Vilperillä naukumisen käskevyys vaan kovenee jos ei palvelua kuulu silloin kun herra haluaa. Siinä vaiheessa pettää hermo ja palvelun toimivuus on taattu. Manu hyväkäs on myös alkanut ottaa oppia vanhemmastaan:/  Lisäksi jos palvelu ei toimi tai on huonoa...kuten se yleensä kuulemma on, niin sitten osoitetaan porukalla mieltä.

Tosin omaksi puolustukseksi on sanottava, että ei se palvelu niin huonoa ole, etteikö kotiin olisi mukava palata ruokakupille. Vilperi nimittäin tänään kesken päivän, käytti tilaisuuden hyväksi ja otti ritolat teinin huoneen avonaisesta ikkunasta. Herra luuhasi jossain parisen tuntia ja tuli odottamaan takapihalla olevan leikkimökin kuistille, josko joku sisään päästäisi....ja päästinhän minä...kaikesta vaivasta ja rienauksesta huolimatta.

HUOKAUS sentään!

Kolmiodraamaa ja vuosipäivä juhlia

Hellettä pukkaa taas:¤( On meillä kolleilla taas ollut kestämistä tällä viikolla, kun ulkona lämmintä kolmisen kymmentä astetta ja sisätiloissa saman verran. Onneksi tässä kartanossa on viileä parkettilattia jossa karvaista kroppaansa viilentää. Toisaalta ulkosallakin, varsinkin tuolla paraatipuolen saniaisten alla on mukava varjossa makoilla ja ohikulkijoita salaa seurata ja kuunnella. Tiedämme siis vallan hyvin mitä naapuristossa tapahtuu.

Kuten hyvin jo varmaan tiedättekin, niin tuolla meidän takapihalla käy melkoinen vilske kun luontokappaleet siellä mellastaa päivin ja öin. Eilen illallakin oli jännitysnäytelmä pystyssä kun tekoaltaan kukkapenkistä kuului sekä kurnutusta että tuhnutusta:¤O Hovinarrikin tuli katsastamaan tilannetta kun näki että kukkapenkin istutukset heilui ja rapisi. Siellä köpötteli iso siili kastematoja keräämässä. Hovinarri hiukka Manua varoitteli olematta koskematta moiseen otukseen, voi kuulemma tehdä kipeetä...No Manuhan on tunnetusti tottelevainen kolli ja antoi hänen olla rauhassa, mutta silmä kovana sitä kyllä vahdimme sekä maa- että lintu perpektiivistä.

Tuosta kun katseitten leikkauskohtaan viivaa vedätte, niin voitte tuon siilin erottaa. Tosin hovinarri paparazzasi tilanteesta myös toisen kuvan, jossa siili luimistelee tuolla kuunliljan alla. Aika iso otus!

Siitä kurnuttajasta ei kuvaa onnistuttu ottamaan tälläkertaa, mutta hovinarri sen katseella bongasi vesialtaasta, kun hortonomin hommia hommaili.

Tänään sunnuntaina 3.7.2011 on myös juhlapäivä:¤D

Manu täyttää 2-vuotta!!! Sen kunniaksi hovinarri taas mansikkakerma torttusen pyöräytti..NAM varsinkin se KERMA maistui:¤) MJAUUU!!! Ihan laittaa tässä kehräämään....näissä merkeissä hyvää kesän jatkoa kaikille..hurrrrrrrrrrrhurrrrrrrrrhurrrrrrrrrr

Sadepäiviä ja saalistusta

Heipä heit kaikille faneillemme! Pakotettiin taas hovinarri kirjoituspuuhiin, kun on liian pitkä kotvanen vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Se sitten Suomen kesä oli ja meni tässä jokunen viikko sitten, mutta se ei meitä kolleja haittaa yhtään että on hiukan viielämpää. Jaksa tällasessa tiivissä turkissa päälle 30 asteen helteessä ollakaan. Päivät menikin tuolloin lähinnä puskien alla ja ruohikossa makoillessa.

Nyt on sitten parisen viikkoa pitänyt kissankelejä vaikka nyt välillä sateleekin, mutta sekään ei meikä kolleja harmita. Varsinkin tuo Vilperi viihtyy ulkosalla vaikka sataa. Omituiseksi kolliksi hovinarri häntä nimitteli...Vaan minäpä tiedän syynkin miksi! Tuolla takapihan puolen koivikossa käy kuulkaas sellanen kuhina, rapina ja sirkutus että tällasella kotikissalakin saalistusvietti herää oitis. Päästäisiä ja räksiä nimittäin riittää ja iso määrä erilaisia pikku tipitörppöjä ihan tuossa kissan tassun ulottuvilla. Niin ja kovin on myös perhosia ja kaikenlaisia pikku ötököitä. Oikea ruoka-aitta tämä kartanon puutarha siis :¤) Saa siinä Vilperinkin kintut hyvää kiinteytystä kun saaliin perään singahtaa kuin ohjus.

Eikä tuo Vilperi tyydy pelkästään maanpinnan tasolla operoimaan. Vaikka on tuossa flexissä narunjatkona, niin on nimittäin kova poika kiipeämään tuohon takapihan isoon koivuun, jossa olevasta linnupöntöstä kuuluu houkutteleva piipitys.

Hovinarri ei vaan tykkää yhtään moisesta puuhasta ja meinasi taas kertaalleen laittaa vanhan herran ulkoruokintaan lopullisesti, kun KAHDESTI  pelkästään tänään joutui hänet puusta tikkaiden kanssa hakemaan alas. Paksukalloiseksi nimitteli...No minkäs sitä kissa luonnolleen mahtaa..petoja oomma ja pulinat pois!!!

Näissä merkeissä toivotamme kaikille hyvää kesän jatkoa!





Kesä keikkuen tulevi ja taas vuosi lisää

Hei taas! Tasan kuukausi taas siitä kun hoivinarrin planttu vihdoin eestyi jotain tänne blogiin kirjoittelemaan. Niin on herralla ollut "kiirettä" tuon päivätyönsä ja valokuvauksen kanssa että meidät kollit on lähestulkoon unohdettu:/ ...Niin että se hovimestarin paikka on siis edelleen auki ja kelpaa tietysti hovineitikin. Näinä tasa-arvon aikoina kun pitää olla tarkka sanomisissaan ettei EU rakki älähdä;) Mutta se politiikasta....ja mukavampiin asioihin!

Tämmönen otus ilmestyi tässä eräs päivä meidän kartanon takapihan koivuun. Hovinarri sitä oravaksi nimitti. Kovin piti  hauskaa naksutusta tuolla puussa kun Vilperi sitä leikkimökin katolla ja puun juurella väijyi. Muutenkin tuo meidän koivu on osoittautunut varsinaiseksi eläintarhaksi nyt loppukeväästä. Linnunpönttökin on saanut asukkaat ja oksilla hyppii vaikka minkälaisia tinttejä tuon oravan lisäksi. Lintulaudaltakin on loputkin auringonkukan siemenet hävinneet parempiin nokkiin jossain välissä. Harmi vaan kun ei noihin syöminkeihin ole päässeet meikä kollit mukaan;) Ai että herahtaa vesi kissan karhealle kielelle jo pelkästä ajatuksestakin:¤6

Täytyy kyllä sanoa että kerkesi jo tuossa pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen taas unohtamaan miten mukavaa aikaa tämä kesä on. Nyt voi koko päivän pitkälle iltaan olla ulkona ja kuunnella kun koivikosat kuuluu mitä mielenkiintoisempia ääniä. Kauhia rapina käy kun hiiret, myyrät ja kontiaiset siellä vilistää. Sanoi narri näillä kulmilla myös jonkun ketun nähneensä tässä männä viikolla ja nyt aina haukkana mettään katselee ja meitä varottelee ettei vaan moinen otus meitä huikopalaksi nappaa. Pelottava ajatus!!!


No meillä kissoillahan on se yhdeksän henkeä, joten josko tässä selvitään. Tosin minulla Manulla on enää kahdeksan jäljellä...tätä aasinsiltaa hyväksi käyttäen onkin hyvä hetki onnitella Vilperiä jolla on tänään 5 vuotis syntymäpäivä!!!

Paljon Onnea Vilperi!